Tervetuloa blogiini! Blogi on päiväkirjani laihduttamisesta ja elämäntapamuutoksesta, jonka aloitin 29.7.2020. Olen 30-vuotias nainen ja perheeseeni kuuluu avomies sekä kissa. Lihavuus on alkanut jo vaikuttamaan yleiseen hyvinvointiini, joten asialle on jotain tehtävä jo terveyden vuoksi.

maanantai 16. syyskuuta 2013

Painopäivitystä ja reissuvalmistelua

Hellurei maanantai-iltaan! Taasen kuvaa viime perjantain punnituksesta, tuttuun tapaan muutaman päivän myöhässä tottakai :) Tiputusta tullut viikossa jälleen kilo, joten hyvä vauhti on päällä. Pahoittelut taas huonosta kuvasta, ehkä tuolta justiinsa saa lukeman selväksi eli 87,7?


Olen lähdössä huomenna Viron reissulle pariksi päivää. Toteutan ruokavaliotani myös reissulla parhaimman mukaan, mutta rennolla meiningillä. Jälkiruokia ja muita herkkuja koitan vältellä, hyvinhän tuo on onnistunut tähänkin mennessä! Linja-automatkoille ostin hieman proteiinipitoista evästä, protskujuomia ja yhden patukan, lisäksi otin pienen pussin cashew-pähkinöitä naposteltavaksi.


Viime aikoina on tullut ehkä pientä lipsumista syömisissä... Pikkuhiljaa näkkärin päälle on eksynyt juustosiivuja ja pääaterian annoskoot suurentuneet. En tiedä mistä tämä johtuu, mutta epäilen että olen mennyt nyt parin viikon ajan liian pienillä kalorimäärillä ja siksi mielihalut ovat taas palanneet pikkuhiljaa. Makeaa mun ei tee mieli, edelleenkin kaapissa on suklaalevy avaamattomana ja töissä jäi yövuorossa synttärikakut syömättä, mutta ruoka - tavallinen kotiruoka, sitä tekisi mieli syödä isoja annoksia! Kermapotut, kastikkeet... nam nam. Nytkin tätä kirjoittaessa taistelen kovasti, etten mene jo aukaisemaan tuota ostamaani pähkinäpussia!

Noh, pahimpiin mielihaluihin auttaa Dieetit vaihtoon-ohjelman katsominen... Pistää järkyttämään, miten ihmiset voivat päästää itsensä tuohon kuntoon. Ja meinaan siis noita lihavia, yli 200 kiloisia möhkäleitä. Lihavuus vaikuttaa jo puhumiseenkin, puhe on epäselvää sössötystä. Todella surullista... Toivoisin, että jokainen heistä ymmärtäisi että tuohon on tultava stoppi ja hakevat apua. Tuossa kunnossa kai minäkin olisin vuosien kuluttua, jos olisin jatkanut ahmintaa ja syömistä enkä olisi herännyt tilanteeseeni...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti