Tervetuloa blogiini! Blogi on päiväkirjani laihduttamisesta ja elämäntapamuutoksesta, jonka aloitin 29.7.2020. Olen 30-vuotias nainen ja perheeseeni kuuluu avomies sekä kissa. Lihavuus on alkanut jo vaikuttamaan yleiseen hyvinvointiini, joten asialle on jotain tehtävä jo terveyden vuoksi.

keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Onko jees homma olla lihava?

Viime viikko meni rennolla kaavalla enkä edes puntaroinut itseäni. Olin pari päivää liiton koulutuksessa Vantaalla ja liittohan tarjosi hyvät pöperöt ja pitihän sitä iltaa istua karaokebaarissa. Viikonloppuna vielä kotopuolessa lähdin viihteelle ja rapularuokaa tuli haettua. Enkä tunne huonoa omaatuntoa. Harvemmin noita erikoistilaisuuksia on mulla ja viihteellä käynti on myös harvempaa herkkua, joskus tulee käytyä enemmän ja joskus vähemmän. Tammikuu meni tipattomalla, ihan sen vuoksi että olin töissä viikonloput :D Nyt oon ollu kaks viikkoa lomalla, maanantaina taas arkeen paluu. Tällä viikolla syönnit on menny ihan jees, mutta liikunnasta oon pitänyt paussia. Loman jälkeen ois tarkotus aloittaa salilla käynnit.

Noh, se mun kuulumisista! Näin vapaalla ollessa aika meinaa käydä välistä pitkäksi (eikä haittaa ollenkaan!!) ja netissä tulee sitten surffailtua aika lahjakkaasti. Suurinta hupia mulle tuottaa Kaksplussan foorumi, voi taivas niitä keskusteluita siellä mitä jotkut peelot välistä kirjoittelee :D Tosin on siellä asiaakin ja nyt yksi keskustelun avaus herätti mun mielipiteet:


Olen ihan seurannut kaupoissa yms. paikoissa, joissa lapsia paljon liikkuu. Lasten ylipaino on todellista. Miten jotkut vanhemmat päästävät lapsensa lihomaan? Siis alle kouluikäisen ruokavalioon voi varmasti puuttua. Ja vielä pienen koululaisenkin. Kyllä se lihottava tekijä on sen ylipainoisen lapsen vanhemmat. Ja vanhemmat myös itse ylipainoisia. Minusta jo pienikin ylipaino lapsella on paha juttu. Ongelma kasvaa kuin lumipallo iän myötä. Nykyään on kaikkea niin paljon helpommin saatavilla kuin meidän lapsuudessamme. Meillä oli ainakin karkkipäivä ja samoin on omilla lapsillani. Sipsit yms. kuuluvat vain juhliin ja erityistilaisuuksiin jos sinnekään. Pikaruokaa pitäisi tarjota vain harvoin. Kunnon kotiruokaa ja kasviksia ja hedelmiä. Miksi se on niin vaikeaa?

Täysin saman havainnon olen itsekin tehnyt, ihan omaan lähipiiriin kuuluvasta lapsestakin. Ja sattumoisin olen tätä asiaa itsekseni mietiskellytkin, kun olen seurannut kylillä ja oman veljen kautta tutustunut hänen kavereihin, jotka ovat yläasteikäisiä ja vähän vanhempia. Iso osa tuon ikäisistä tytöistä on lihavia, enemmän tai vähemmän. Muistan, että silloin kymmenen vuotta sitten (oonko jo niin vanha??) kun itse olin yläasteella, niin ne lihavat tytöt ja pojat oli niitä nössöjä hissukoita, joista ei juurikaan välitetty ja seurustelukumppanista oli turha haaveillakaan. Nyt nämä lihavat tytöt kuuluvat siihen pissis-porukkaan, suosittuihin tyttöihin joilta ei poikia puutu.

En nyt sano, että tuo toiminta mitä ennen oli, niin olisi ok. Ihmettelen vain tätä muutosta lyhyessä ajassa. Nykyään joka puolelta toitotetaan, että lihavuus on ok, olet hyvä juuri niine läskeineen joita sulla on ynnä muita mantroja. Eikä niissä mitään pahaa ole. Jokaisen pitäisi hyväksyä itsensä sellaisena kuin on, sillä jokainen meistä on arvokas. Olit sitten lihava tai laiha. Mutta itse en ainakaan ole hyväksynyt itseäni lihavana. En ole yhtään tyytyväinen itseeni, kun ei vaatteet mahdu päälle, sovituskopissa tulee aina tuskanrääky kun ei nämäkään housut mahtuneet päälle, en näytä hyvältä alastomana. 

Mua tympäsee tämä nykyinen tyyli, että lihavuutta pidetään hyvänä asiana ja se on hyväksyttyä. Itse oon ollu aikuisikäni lihava ja nyt yritän päästä näistä liikakiloista eroon. Helppoa se on lihoa ja olla välittämättä kunnon ruuasta ja liikunnasta, mutta vaikeaa se on sitte niistä kymmenistä liikakiloista päästä eroon. En usko, että nuo 15-vuotiaat tytöt ovat itseensä tyytyväisiä lihavina. En usko, että kovin moni muukaan lihava on tyytyväinen itseensä. No okei, tätini ei välitä vaikka on reilusti ylipainoinen, mutta se on hyvä homma hänelle. 

Kumpa vain joku sanoisi noille nuorille, että sitten kymmenen vuoden päästä se laihdutus on hankalaa. Pitäisikö kouluissa ruveta valistamaan jo liikalihavuudesta, käyhän siellä valistajia huumeista ja tupakoinnistakin? No okei, en tiedä onko se hyvä asia. Mutta miksei? Monesti törmää siihen, että laihaa, timmiä tai urheilullista ihmistä on okei haukkua rumastikin, mutta lihavasta jos sanot poikkipuolisen sanan niin olet kauhea ihminen. Miksi se on näin?

lauantai 31. tammikuuta 2015

Tammikuun rapotti

Päätin pistää aina joka kuun vaihteessa yhteen kuukauden tulokset ja raportoida menneestä kuukaudesta. Tammikuu on pikkuhiljaa takana ja perjantaina oli taasen punnituspäivä ja kuukausittaisen vyötärönympäryksen mittaus.

PAINO: 82,9kg
muutos -3,2kg/kk, yhteensä -10,9kg

VYÖTÄRÖNYMPÄRYS: 90cm
muutos -8cm/kk, yhteensä -12cm

Ketutti, vitutti. Tuntui että päivä alkoi niin huonosti. Painoa tullut melkein kilo lisää edellisviikosta, vaikka tämä viikko on tuntunut kaikista vaikeimmalta. Nälkä on ollut, spinning-tuntikaan ei sujunut niin hyvin kuin pitäisi. Turhauttaa ettei tulosta tule nopeammin, vaikka kropassa sitä tavaraa on mistä lähteä. En ollut yhtään tyytyväinen. Mitä helvettiä mun pitää tehdä, kun tuntuu että tämä projekti ei nyt etene niinkuin pitäis?!

Kävin vasiten tutkailemassa syksyn 2013 tuloksia ja huomasin, etteipä se paino silloinkaan ekan kuukauden kohdalla tippunut tuota kolmea kiloa enempää. Mun pitäis olla tuloksiin tyytyväinen, vaan kun en ole ja se sallittakoon mulle. 

Eniten ongelmaa on ehkä tuottanut lounaat ja päivälliset, mitä silloin söisi? Tuntuu että ruoka on niin kuivaa, jos turvaudun noihin valmiiksi tehtyihin makaroni-jauhelihasotkuihin. Haluan kermaisia laatikoita... Broileri ei maistu, en saa siitä hyvänmakuista en millään.

Jotenkin ei nyt fiilikset oo yhtään korkealla tämän suhteen. En aijo luovuttaa, vaan nyt pitäis miettiä että miten tästä eteenpäin.

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Pomppii pomppii

Argh!! Perjantaina taas koitti punnitusaamu ja mikä tuli tulokseksi?? No 84,5kg!! Tähän tää mun painonpudotus tyssäs sillon viime keväänäkin. Paino heitteli mihin sattuun, ei juurikaan anna motivaatiota jos paino nousee toisella viikolla kahella kilolla! En ymmärrä tätä jojottelua, en yhtään. Mistä se johtuu? Epäilen kovasti tuota puntaria, ettei se enää toimi tai ainakin patterit siitä on menny. Nimittäin nytkin kävin ainakin sen 10 kertaa puntarilla ja joka kerta eri tulos. Tuo tulos sitte loppuvaiheessa tuli useimmin, joten uskotaan siihen. 

Ja puhelimessakin on joku vikana, päivittelin sitä ja nyt sieltä ei edes löydy enää uusimpia kuvia. Perkele vie! Eikä ees sykemittari pelitä enää!! >:(

No jos jotakin positiivista pitää etsiä, niin syömiset on kyllä menny tosi hyvin ja ateriarytmi on taas löytynyt. Olen tehnyt nyt aterioita valmiiksi useammalle päivälle ja se on kyllä helpottanut kovasti asiaa. Kaipailisin vain lisävinkkejä aterioihin, ettei nyt tule syötyä pelkkää makaroonia ja jauhelihaa.

Kylläpä tämä tästä pikkuhiljaa suttaantuu. Jos koittais patterit vaihtaa puntariin.

maanantai 12. tammikuuta 2015

Päivitystä

Hei vain! Projekti etenee ja vaikean alun jälkeen taas alkaa rytmit löytyä tähän hommaan. Vähän yli viikko on nyt menty kevyemmällä ruokamäärällä ja onhan siihen taas tottuminen, tulihan tuota parisen kuukautta taas syötyä samaan malliin kuin ennen vanhaan, eli koko ajan. Jotkut sanovat ettei laihduttaessa pidä nälkää nähdä. Itse olen kyllä sitä mieltä että kyllä siinä hommassa joutuu nälkää näkemään ainakin aluksi, sillä eihän laihduttaessa syödä enää samoja määriä kuin ennen ja huom. koko ajan! Mahalaukku on tottunut suuriin ruoka-annoksiin ja sillä menee tovi tottua pienempiin määriin. En nyt toki tarkoita että pitää kunnon nälkää nähdä ja maha murisee, vaan sellainen pieni nälkä on jees. Sairasta tai ei, niin musta on ihana tuntea sitä OIKEAA nälkää. Kun ennen se näläntunne on ollut vain mielitekoja.

Perjantaina 9.1. kävin taasen puntarilla ja tulos oli monen kerran jälkeen 84,4kg. Eli viikossa lähti nesteitä ym. pois 1,7 kiloa. En kyllä tiedä uskaltaako tuohon puntariin enää luottaa, sillä tulos vaihtui joka kerralla ja tuo 84,4 tuli sitten lopen parilla viimeisellä kerralla. Patterien vaihto ois ehkä jees? :D

lauantai 3. tammikuuta 2015

Jatkotilanne

Ei, en kirjoita otsikoksi alkutilanne, koska eihän tämä ole alkutilanne! Vaan jatkotilanne, tästä siis taasen jatketaan muutoksessa eteenpäin ;)


Painoa on nyt kertynyt kaikkiaan 86,1 kiloa. Ajatella, melkeen kymmenen kiloa on siis alle vuodessa tullut!! Viimeisimmän mittauksen oon tänne blogin sivuille laittanut 21.3.2014 ja silloin painoa on ollut 78,7kg. Aivan mielenvikasta touhua!! Nyt rupes oikeen suututtaan tämä touhu, kaiken oon melkeen pistäny hukkaan vaan sen takia, etten vihti!

No mutta, mikä ei tapa niin se vahvistaa kuten sanotaan. Aamulla on puurot vedelty naamariin niinku aina ennenkin. Fat, I'm gonna burn you, I promise!