Tänään oli ensimmäinen virallinen punnituspäivä. Kuten viimeksikin, niin edelleen pidän perjantain punnituspäivänä ellei töiden takia tarvitse vaihtaa toiseen.
Puntari näytti 95,9kg eli pudotusta on tullut 400g parissa päivässä. Ensi perjantaita siis odotellen mitä puntari silloin näyttää, kun tulee oikeasti viikko väliä. 😊
Tosi ärsyttävä muuten tämä bloggerin sovellus kun kuvia ei saa ko vasta loppuun, höh 😕 ja tuokin kuva on väärinpäin. Mutta näkeehän siitä sen pääasian eli painon.
Hei vaan! Täällä porskutetaan innolla eteenpäin. Kolmas päivä alkoi juuri ja kyllä on sanottava että nälkä on. Vaan onko se oikeaa nälkää? Epäilen ettei tai saattaahan se ollakin, onhan vatsalla taas tottuminen siihen ettei sitä kokoajan täytetä.
Löysin sen mittanauhankin! Se oli vaatehuoneessa sukkakorissa, heh... taisi unohtua sinne kun mittoilin kerran vaatteita face-kirpparille. Mutta nyt on otettu rupista mitat ja ne ovat seuraavat:
Vyötärö: 100cm
Maharöllykkä: 116cm
Lantio: 120cm
Reisi (oikea): 73cm
Käsivarsi (vasen): 34cm
Eniten pistää silmään tuo reiden mitta. Sehän on samaa luokkaa kuin pitäisi vyötärönympärys olla?? Onkohan kenelläkään muulla yhtä isoja, läskisiä reisiä?!
Noh, ei se mitään. Kyllä ne tuosta pienenee vielä 💪
Heti herättyä muistin että ai niin, tänään on se kohtalon hetki milloin totuus valkenee... Valitettavasti en löytänyt mittanauhaa mistään, se täytyy etsiä jotta saa rupin mitat tietoon.
Puntarille menin aamupesujen ja -pisujen jälkeen. Tulokseksi tuli..... 96,3kg. Painoindeksi 33,3 eli merkittävä lihavuus.
No, ei kait siinä sitten. Kiloja kaksi enemmän kuin kolme vuotta sitten. Satanen paukkuu just kohta jos tälle asialle ei tapahdu mitään.
Tästä se lähtee. Fat, I'm gonna burn you!!
Moi vaan pitkästä aikaa!
Siitä onkin hetki kun viimeksi tänne on tullut kirjoitettua. Kuten arvata voi, niin elämäntaparemontti on mennyt kankkulan kaivoon ja pahasti. Tällä hetkellä tunteet on samat kuin silloin kolme vuotta sitten, kun muutoksen aloitin. Vihaan ulkomuotoani, vihaan sitä kun mikään ei mahdu päälle eikä näytä hyvältä. Ennen kaikkea olen niin pettynyt itseeni, etten tässäkään onnistunut.
Kaikki pudotetut kilot ja sentit ovat palanneet takaisin. Ja veikkaan että jopa lisäkilojen ja -senttien kanssa. Syön mitä sattuu ja milloin sattuu. Salaatit ei maistu ja ruokaa on haettava lisää vaikka vatsa huutaa kylläisyyttä. Eli samojen ongelmien äärellä olen kuin kolme vuotta sitten. Mikään ei ole muuttunut. Miksi en opi?
Mistä nämä huonot tavat johtuvat? Ehkä mun pitäisi paneutua niihin syihin enemmän kuin että alan vaan laihduttamaan. Jostainhan nämä huonot tavat ovat tulleet ja joku niihin on syynä. Syömishäiriö? Vai onko se vain liian helppo syy? En opi koska olen sairas? Jospa kyse onkin vain laiskuudesta?
Huomenna on jännittävä päivä. Aidon punnita itseni monen kuukauden jälkeen ja ottaa mitat. Olen jo varautunut karuihin lukuihin... Huomisesta lähtien alan taas petrata ja ottaa homman haltuun. Se on pakko!
